Kuulumisia...

Aikaa taas vierähti edellisesti päivityksestä mutta melko hyvästä syystä ;) Santra täyttää huomenna 2kk ja on kyllä melko hyvin täyttänyt päiväni. Ilon kanssa ei olla keretty tekeen juurikaan mitään lukuun ottamatta tietenkin tavallisia "ruokakuppitreenauksia". Tällä viikolla vähän yriteltiin treenata seuraamista ja luoksetuloa. Luoksetulo on ihan jees mutta seuraaminen tehdään edelleen hyvän hajuraon päässä. Eli meillä ei ainakaan harjoiteta ilmeisesti joillekin roduille ominaista nojailua :D (Sisäpiiri juttuja... ;)) Mutta, mutta eipä tuo rako ole millään lailla hyvä pitänee aloittaa treenailu hihnassa, jolloin pystyn paremmin vaikuttamaan asiaan sillä neiti oli oppinut myös edistämisen jalon taidon! Eli seuraamista 30cm päässä ja puolimetriä edellä, huoh. Ja eikun tokokisoihin :D Toisaalta saattaa olla että jos vaan saan aikaiseksi niin lähdetään sinne kuitenkin ja mahdollisesti vielä tämän vuoden puolella. Ei kai ne ihan kesken sieltä voi meitä ulos heittää! Eli ei mennä hakemaan mitään tulosta, kuhan nyt käyttäydyttäis hyvin, jne. Ja lähinnä hakemaan kisakokemusta älle emännälle. :D Vähän mä olen kyllä miettinyt koko koirahommaa, että jos vaan jättäytyisi ihan kotikoira tasolle ja lopettaisi riehumisen... Ei ole ihan mun kukkarolle sopivaa touhua, näyttelyt eikä tokoilut. Sillä tuskin tuossa tokossakaan paljoa ALOa pitemmälle päässä itekseen treenamalla... Ja näyttelyt on aivan järkyttävän hintaisia mutta nyt ollaan kuitenkin menossa Seinäjoen näyttelyssä kaymään lokakuun vimppana sunnuntaina... Edellisen kerran käytiin Kokkolassa siellä oltiin ERI2, ihan kiva joo... Neiti ole silloin tuomarin makuun liian löysä! Eli pulska :D No toivottavasti nyt paremmassa kunnossa... Mutta muuten lähetään näyttelyllä sillä asenteella että jospa ei syötäisi muita ja yritetään edes juosta nätisti... peitsaamiseksi se kuitenkin menee.. plaaah. No ehkä me osataan seistä ja näyttää hampaat :D ehkä... Ei meillä ole karvojakaan... tai siis tuolla koiralla ei oo niitä, ei kyllä emännälläkään ainakaan päässä, imetys näyttää tiputtavan nuo vähäistkin hiukset :) mutta eipä sillä taida paljon merkitystä olla, koiranäytelyssä :D Joo mutta eipä kannata suuren suurta menestystä millään tasolla odotella... kuten kuvassa näkyy vauhdinhurma ja ruoskahäntä :D Ilo ja Santra (Casandra, virallisesti) ovat tulleet hyvin toimeen. Aluksi Iloa vähän ihmetytti tuo olento mutta nyt jo ollaan ihan jees sen suhteen. Huomattavasti enemmän huomiota Ilo kyllä tarvitsee mutta sehän nyt oli ihan odotettua. Santra nauraa ainakun Ilon huomaa ja kulmat rypistyy kun saa yllättävn kasvopesun. Ilo on "auktorisoitu paskannuuskija" joten jos äiti tai isä ei ole havainnut jälkeläisensä vaippa-aikaansaannoksia niin Ilo kyllä ne ilmoittaa :D Ilo käyttäytyy ihan ohtuuhyvin lenkilläkin ja olenin jo uskaltanut jo useamman viikon lenkkeillä vaunujen ja koiran kanssa, johon olen pikkuhiljaa yhdistämässä myös kännykkään puhumisen (ilman handsfreetä:)) kylläpä mä olen sitten monitaitoinen!! Mutta asiaan eli ihan hyvin sujuu se lenkkeily, vaunut on pysynyt pystyssä ja koira aisoissa!

Ilo käytettiin lonkka- ja kyynärkuvauksissa sekä silmänpeilauksissa 11.9 ja kaikki oli kunnossa :D Lonkat Aaata ja Kyynäret n0llaa. Silmätkin oli kunnossa. Vaikkei kyllä ihan heti uskoisi sillä neiti Koira on juossut kuluneen viikon aikana aitaa päin lähes päivittäin! Eli saatiin vihdoinkin tehtyä aitaus Ilolla, jottei tartte naapuriin männä. Niin eihän se sitä tajua, naapurin koira kun haukahtaa niin Ilo haukahtaa ja kuuttasataa kohti naapuria ja SÄPÄNG! aitaa päin... huoh. Fiksu koira siis kaikinpuolin!

Kohta pitäisi olla menossa neuvolaan... Nämä kotoa lähdöt on jotenkin niin hankalia että ei ne kamalasti aina innosta ja helpompi olis vaan jäädä tänne. Mutta eiköhän tuonne neuvolaan ole lähdettävä. Eihän sitä muualle ole tietenkään pakko mennäkkään mutta jospa tää pääkoppa pysyisi kunnossa kun edes välillä jonnekkin raahautuisi. Koiran kanssa olis kiva käydä tekeen vielä jotain maastotreeniä mutta eihän sekään onnistu tuon tytön kanssa. Ja tuo julkinen imettäminen ja minä ei oikein sovita samaan lauseeseen niin sekin tekee siittä hankalaa ja paikallisen Seon vessassa imettäminen ei oikein kuulosta houkuttelevalta sekään... vali, vali... Välillä ihan tyytyväinen kotona oloon mutta sitä kun laittaa itelleen vissiin tähänkin liian suuria odotuksia. Sillä jos mä olen kotona koko ajan niin pitäisihän täällä olla tiptop koko ajan, siistiä ja pyykit pestynä ja lenkillä käytynä ja tuokaa laitettuna ja leivottuna. ja pitäsihän sitä olla jo neulottu villasukatkin koko suvulle... mutta eipä se vaan niin mene sitten ve alkaa ottaa päähän... Pitäsi opiskella ja miettiä työpaikankin hankkimista... Ehkä pitäisi relata... Mutta kyllä ehkä yhtenä päivänä viikossa osaan ajatella että ei mun nyt ehkä ihan tota kaikkea tartte keretä. Kummallista aikaa elämässä... en nyt ihan osaa sopeutua tähän tilanteeseen, sitä ajattelee liikaa työtä ja sitä että on arvostettu vaan silloin kun on töissä. Tai ilmeisesti mä en osaa ite arvostaa itseäni tässä tilanteessa...hmmm... Mutta varmaan tilanne muuttuu kun tyttö vähän kasvaa ja kiinnostuu muustakin kuin tissistä ja sylistä :) mutta sittenhän mä oon jo töissä... ja se siitä.

No valitus sikseen. Ajattelin että jos alkais kirjoittaan käsityöblogia mutta kun tätäkin tuleee niin ahkeraa päivitettyä niin en tiedä. Toisaalta jos olis tarkka aihe niin ehkä olis ehkä lukijoitakin, nyt en oo oikein varma lukeeko tätä kukaan, tai ehkä olis hyväkin ettei kukaan lukisi niin eti tarttis kuulla kuittailua :D :D heh, heh... vitis, vitsi, vitsi. Mutta nyt pitää tämän äidin syödä jotta maitoa riittää! (Sekin on näitä kummallisa asioita jotka kiinnostaa kaikkia, jotenkin tuntuu oudolta kun oudommatkin ihmiset kyselee että tuleeko sulta maitoa, musta se on vähän sama kun mä kysyisin että karkaileeko sulla virtsa..., no ehkä mä siihen(kin) totun!